Uusi lehtiartikkeli: Hukkalämmöstä hyötyenergiaa , lähdesivu , kuvakaappaus
Hiilikädenjälki LVI-suunnittelun kehitystekijänä
Ekologia ja energiakysymykset
Rakennuskannan talotekniset ratkaisut ilmastonmuutosjarruna Ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista maapallon elämälle on tiedetty vuosikymmeniä, mutta siihen ollaan havahtumassa vasta nyt. IPCC:n (Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneelin) raportti toi konkreettisesti esiin millaisia seurauksia olisi maapallon keskilämpötilan 1,5 asteen tai 2 asteen lämpenemisellä. Jos toteamme kohtalonuskoisesti, että on jo myöhäistä ehkäistä lämpenemisen haittavaikutuksia, joten ei kannata tehdä mitään, annetaan vain mennä kuten tähänkin asti. Tällainen ajattelu on vastuutonta omien lastemme ja lasten lastemme tulevaisuuden kannalta. Rakennettu ympäristö on ilmaston muutoksessa merkittävässä roolissa, koska rakentaminen ja rakennukset tuottavat noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Maailmanlaajuisesti rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 30 % kasvihuonekaasupäästöistä, 40 % primäärienergiankulutuksesta ja 50 % raaka-aineiden kulutuksesta. LVI-suunnittelun ammattilaisina olemme tekemässä lähes päivittäin erilaisia ratkaisuja, joiden toteutusmahdollisuuksia arvioidaan pääasiassa rahan kautta. Joskus näin tehdyt ratkaisut tarkastellaan ja päätetään hyvinkin lyhyellä tähtäimellä miettimättä sen enempää hankkeen kokonaisvaikutuksia esim. ilmaston muutokseen. Usein tekemillämme ratkaisuilla saavutetaan varsinkin energian kulutuksen säästöä, joka merkitsee hiilidioksidin tuottamisen vähenemistä.
Meillä siis on mahdollisuus jokapäiväisessä työssämme vaikuttaa kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi!!!
Hiilijalanjäljen huomioiminen perinteisten mittareiden rinnalla tuo suunnittelutyöhön uudenlaisen mielekkyyden. Uusi näkökulma ja arviointimenetelmä auttaa tunnistamaan, miten rakennuksen suunnittelussa voitaisiin sekä pienentää sen hiilijalanjälkeä että lisätä hiilikädenjälkeä. Hiilikädenjäljellä kuvataan rakennuksen elinkaaren aikana syntyviä mahdollisuuksia varastoida ja sitoa hiilidioksidia tai välttää päästöjä elinkaaren jälkeen. Suunnittelijalla on suuri vaikutusmahdollisuus, mutta toki tarvitaan myös saumatonta yhteistyötä niin tilaajan, urakoitsijan kuin viranomaistenkin kanssa. Kun laskemme ratkaisujemme hiilijalanjäljen, meillä on mahdollisuus saada työstämme uudenlaista tyydytystä maailmaa pelastavien säästettyjen tai sidottujen hiilidioksiditonnien muodossa. 
Datacenterit lämmönlähteenä
Internetin alati laajenevat käyttömahdollisuudet lisäävät merkittävästi tietoliikennejärjestelmien laajentamistarvetta. Tietoliikennejärjestelmiin liittyy oleellisena osana datakeskukset, joiden toiminta vaatii paljon sähköä, joka muuttuu laitoksen sisällä lämmöksi, joka pitää saada hallitusti poistettua tiloista. Erikokoisia datakeskuksia on varsin paljon eri puolella Suomea ja niitä rakennetaan koko ajan lisää. Datakeskuksen merkittävä käyttömenoerä on sähkönkulutus, jota tarvitaan itse ”IT-prosessin” lisäksi myös datakeskuksen infran (esim. jäähdytyksen ) pyörittämiseen. Aiemmin oli tavallista että datakeskuksen infra käytti suurin piirtein yhtä paljon sähköä kuin IT-laitteet. Vielä vähän aikaa sitten hyvänä laitesalien tehokkuutta kuvaavana suhdelukuna, PUE-lukuna, pidettiin arvoa 1,5. Nyt tavoitteena on alittaa PUE-luku 1,2, mieluimmin vielä selvästi. Yksinkertaistaen sähkön avulla tuotettu IT kapasiteetti tuottaa huomattavan määrän lämpöä, jonka jäähdyttäminen mahdollisimman halvalla ja ekotehokkaasti on data-keskuksen ylläpitäjälle rahanarvoinen kilpailuetu.
Konesalien tehokkuutta on saatu parannettua osin varsin yksinkertaisesti ajattelemalla laaja-alaisesti jäähdytyksen erilaisia mahdollisuuksia. Suomen ilmasto esimerkiksi mahdollistaa ulkoilman hyödyntämisen jäähdytykseen ison osan ajasta vuodessa. Konesalin käyttövarmuuden takaamiseksi kesän muutamia hellepäiviä varten joudutaan kuitenkin tekemään varajärjestelmät, mutta niiden käyttöaika jää vuositasolla lyhyeksi. Yleinen ekologisten arvojen merkityksen voimistuminen tuo konesalipalveluita tarjoaville yrityksille mukanaan vaatimuksia ekotehokkuuden esille tuomisesta omassa markkinoinnissaan. Parhaiten tässä imagomarkkinoinnissa voi pärjätä, kun riittävän ajoissa konesalihankkeeseen otetaan mukaan osaavat ja laaja-alaisesti ajattelevat suunnittelijat, jotka tuovat hankkeeseen erilaisia näkökulmia myös ekotehokkuuden kannalta katsottuna. Koska konesalitoiminnassa toiminnallinen turvallisuus on elintärkeää, on koko ajan pidettävä mielessä, että ekotehokkuusajattelu ei aiheuta IT-toiminnallisen turvallisuuden heikkenemistä. Single point failure ei saa esiintyä suunnitelmissa eikä toteutuksessa. Konesalin sijoitus osaksi muuta rakennuskantaa mahdollistaa ylilämmön käyttämisen muun kiinteistön lämmitykseen. Kun puhutaan suuremmista datakeskuksista, joissa tehot ovat megawatti-luokkaa, on mielekästä sijoittaa datakeskukset lähelle yhteiskäyttövoimalaitoksia. Tällöin sähköä olisi läheltä saatavissa ja ylilämpö voidaan hyödyntää kaukolämmön tuottamiseen. Näitä sovellutuksia on jo Suomessa olemassa ja niitä kehitetään koko ajan eteenpäin. Kun konesalien laitekanta uudistuu, tulee laitesalien jäähdytyspiiristä palaavan nesteen lämpötilataso nousemaan, mikä parantaa ylilämmön käytettävyyttä. Ylilämmön hyödyntäminen esim. yhdyskuntien lämmitykseen tulee lämpötilatasojen nousun ja lämpöpumpputekniikan paranemisen myötä avaamaan datacenterin ylläpitäjälle tai jollekin niiden kanssa sopimussuhteessa olevalle taholle mahdollisuuden uudenlaiseen lämmöntuotantoyrittäjyyteen. Lähes kaikissa yrityksissä on jonkinlainen serverikeskus, jonka jäähdytystehon tarve on n 5 kW:stä ylöspäin. Esim. toimistorakennuksissa kaikkien käyttäjienserverien yhteen laskettu jäähdytysteho voi helposti nousta yli 50 kW. Uusien rakennusten suunnittelussa tämän energiapotin hyödyntäminen helposti jätetään huomiotta, koska serveritilojen jäähdytys nähdään rakennuskustannuksia kasvattavana tekijänä eikä lämmitysenergian käyttökuluja pienentävänä tekijänä. Lisäksi serveritilan jäähdytys kuuluu usein vuokralaiselle, jolloin rakentajaa asia kiinnostaa vielä vähemmän. Useimmiten serverit toimivat 24/7 periaatteella, jolloin ylilämpökuormaa on aina olemassa. Uudisrakennuskohteissa ja saneerauskohteissa servereiden tuottaman lämmön hyödyntämien on hyvin mielekäs tapa parantaa rakennuksen energiatehokkuutta.
Ekotehokkuus
1) Tulevaisuudessa ekotehokkuuden parantaminen nousee keskeiseen asemaan yritysten ympäristöasioiden hoidossa. Ekotehokkuuden parantamiseen ei riitä pelkkä ympäristöjohtaminen, ekotehokkuusajattelu on liitettävä kiinteäksi osaksi tutkimus- ja tuotekehitystä, hankintoja, tuotantoa ja markkinointia.
2) Ekotehokkuusajattelun on oltava myös keskeinen alue strategisessa johtamisessa ja suunnittelussa.
3) Panostamalla ekotehokkuuteen yritys voi tehostaa merkittävästi toimintaansa ja tuottavuuttansa sekä parantaa kilpailukykyään. Materiaalivirtojen hallintaan ja kustannusten säästöön voidaan löytää uusia keinoja.
4) Vastuullisesti asiansa oitava yritys painostaa laitetoimittajiaan tarjoamaan teknologiaa, joka pystyy vastaamaan yhä tiukempiin ympäristövaatimuksiin.
5) Ekotehokkuustavoitteet pitää ottaa kiinteästi mukaan myös yritysten toimintajärjestelmään. Ekotehokkuuteen tähtäävät jatkuvan parantamisen tavoitteet ja kehityshankkeet tulisi kirjata osaksi yrityksen ympäristöohjelmaa.
6) Jos ympäristöjärjestelmä tehdään vain ulkoisista sysitä, esimerkiksi markkinoinnin vuoksi, ei useinkaan saavutetaa parannuksia ekotehokkuudessa.
7) Ympäristöjärjestelmä ei saa olla itsetarkoitus. Ympäristöjärjestelmä ei myöskään saa estää innovatiivisuutta ja toimintojen kehittymistä. Ajoittain voi olla hyvä järjestää palautekeskusteluja kokonaan uusien toimintamallien luomiseksi.
8) Yritysten ekotehokkuusstoiminnan tulee tähdätä tuotteiden ja prosessien parantamiseen piipunpääratkaisujen asemesta. Resursssitehokkuus on tie pienempiin kustannuksiin ja parempaan ympäristöön.
9) Ekotehokkuuteen tähtäävä toiminta on prosessi ja kiinteä osa yritysten strategista suunnittelua ja tuotantoa, ei mikään irrallinen temppukokoelma tai kampanja. Johto arvioi säännöllisesti kokonaistuloksia ja asettaa toiminnalle uusia tavoitteita. Tästä muodostuu toimintamalli, joka tähtää ekotehokkuuden jatkuvaan parantamiseen.
10) Yritysten ekotehokkuustoiminnalle voidaan asettaa neljä kokonaisvaltaista tavoitetta: – tuotantotoiminnan optimointi – sivutuotteiden ja jätteiden hyödyntäminen – uudet ja aiempaa kestävämmät tuotteet – luonnonvarojen käytön korvaaminen palveluilla.
11) Ekotehokkuuteen tähtäävä toiminta on mahdollisuuksien hyödyntämistä, heikkouksien poistamista ja uhkien kääntämistä mahdollisuuksiksi.
12) Parhaiten kehittämistoimet ja uudet innovaatiot syntyvät työpaikan erialisissa työryhmissä ja tiimeissä, tavallisesti osana linjaorganisaation normaalia toimintaa. Ympäristönsuojelun, työterveyshuollon ja työsuojelun asiantuntemusta käytetään hyväksi.
13) Ekotehokkuuden parantamisessa voidaan käyttää myös teollisen ekologian periaatteita. Teollisen ekologian tavoitteena on materiaalien kiertojen sulkeminen siten, että yhden tuotantovaiheen jätteet ja hukkalämpö voidaan hyödyntää muiden tuotteiden valmistuksessa.
14) Teollinen ekologia nojaa vanhaan saituuden periaatteeseen: mitään ei heitetä pois. Eri alojen yritykset muodostavat yhdessä paikallisen verkoston, joka pyrkii minimoimaan raaka-aineen ja energian kulutuksen sekä päästöjen ja jätteiden määrän.
15) Teollisella ekologialla ja ekotehokkuusajattelulla on paljon yhteistä. Merkittävin ero on se, että teollinen ekologia korostaa tuotosten eli lähinnä tuotantotoiminnassa syntyvien jätteiden käytön vähentämistä, ekotehokkuusajattelu puolestaan panosten eli tuotantoprosessiin käytettävien luonnonvarojen vähentämistä.