Yritysten ekotehokkuustoiminta talotekniikan ja LVI-alan kannalta


Kehiteltäessä omaa Vahvacon-mallia ekotehokkuuteen, lähtökohtana on ollut toimintahallintajärjestelmän funktio F27
eli  määritellyt tavoitteet ja periaatteet, joissa määrittyy samalla toiminnan perusarvot ja tulevaisuusnäkemys.

Määrittelyssä korostuu kaksi sanaa ja käsitettä.
Project effectiveness = Vaikuttavuus
= toivottu toiminnan taso, jossa projekti onnistuu sekä teknisesti että taloudellisesti.

Project efficiency = Tehokkuus
= tehoton, pelkästään teknisesti toimiva suunnittelu, jossa taloudellinen tuottavuus on huono.

Nämä kaksi käsitettä yhdistyvä Vahvacon-logon mallissa ”Staalo tulee”,
koska energia on voimaa ja vice versa.

 

Uusien käsitteiden ja arvojen omaksuminen on hidas prosessi, kuten puhe energiatehokkuudestakin todistaa.
Ympäristöministeriön kokoavasta teoksesta on kulunut viisitoista vuotta, ja vasta nyt asia aletaan ymmärtää vakavasti
otettavana ja keskeisenä osaamisen alana.

Vahvaconin historiassa kulunut tiivis toiminnan kehittämisen vuosikymmen kiteytyy joulun alla 2015 tehdyssä kotisivu-uudistuksessa. Jatkossa pyrimme hyödyntämään ja yhdistämään alan uusimmat virtaukset ja parhaimman asiantuntijuuden. Lähtökohtana ekotehokkuuspohdinnalle on tässä otettu lähdejulkaisun tiivistelmä ekotehokkuudesta talotekniikka-alalle soveltuvin ja keskeisin osin.

Viitokemenetelmä kiteyttää ja systematisoi oleellisen, kun vain ensin valitaan tekstistä sovellettavat kohdat, jotka jatkokäsittelyä varten alla numeroidaan. Erilaiset energia- ja hybridiratkaisut ovat ekotehokkuutta haettaessa välttämättömiä; tekoja tarvitaan ja niiden toteuttamiseen osaamista. Ammattikielellä puhutaan erilaisten uusiutuvien ja perinteisten teknisten energiaratkaisujen yhdistämisestä hybriditekniikkana, joka pyrkii aktiivisti kehittämään ja hyödyntämään uusiutuvia energiavaroja.

1) Tulevaisuudessa ekotehokkuuden parantaminen nousee keskeiseen asemaan yritysten ympäristöasioiden hoidossa. Ekotehokkuuden parantamiseen ei riitä pelkkä ympäristöjohtaminen, ekotehokkuusajattelu on liitettävä kiinteäksi osaksi tutkimus- ja tuotekehitystä, hankintoja, tuotantoa ja markkinointia.

2) Ekotehokkuusajattelun on oltava myös keskeinen alue strategisessa johtamisessa ja suunnittelussa.

3) Panostamalla ekotehokkuuteen yritys voi tehostaa merkittävästi toimintaansa ja tuottavuuttansa sekä parantaa kilpailukykyään. Materiaalivirtojen hallintaan ja kustannusten säästöön voidaan löytää uusia keinoja.

4) Vastuullisesti asiansa oitava yritys painostaa laitetoimittajiaan tarjoamaan teknologiaa, joka pystyy vastaamaan yhä tiukempiin ympäristövaatimuksiin.

5) Ekotehokkuustavoitteet pitää ottaa kiinteästi mukaan myös yritysten toimintajärjestelmään. Ekotehokkuuteen tähtäävät jatkuvan parantamisen tavoitteet ja kehityshankkeet tulisi kirjata osaksi yrityksen ympäristöohjelmaa.

6) Jos ympäristöjärjestelmä tehdään vain ulkoisista sysitä, esimerkiksi markkinoinnin vuoksi, ei useinkaan saavutetaa parannuksia ekotehokkuudessa.

7) Ympäristöjärjestelmä ei saa olla itsetarkoitsu. Ympäristöjärjestelmä ei myöskään saa estää innovatiivisuutta ja toimintojen kehittymistä. Ajoittain voi olla hyvä järjestää palautekeskusteluja kokonaan uusien toimintamallien luomiseksi.

8) Yritysten ekotehokkuusstoiminnan tulee tähdätä tuotteiden ja prosessien parantamiseen piipunpääratkaisujen asemesta. Resursssitehokkuus on tie pienempiin kustannuksiin ja parempaan ympäristöön.

9) Ekotehokkuuteen tähtäävä toiminta on prosessi ja kiinteä osa yritysten strategista suunnittelua ja tuotantoa, ei mikään irrallinen temppukokoelma tai kampanja. Johto arvioi säännöllisesti kokonaistuloksia ja asettaa toiminnalle uusia tavoitteita. Tästä muodostuu toimintamalli, joka tähtää ekotehokkuuden jatkuvaan parantamiseen.

10) Yritysten ekotehokkuustoiminnalle voidaan asettaa neljä kokonaisvaltaista tavoitetta:
- tuotantotoiminnan optimointi
- sivutuotteiden ja jätteiden hyödyntäminen
- uudet ja aiempaa kestävämmät tuotteet
- luonnonvarojen käytön korvaaminen palveluilla.

11) Ekotehokkuuteen tähtäävä toiminta on mahdollisuuksien hyödyntämistä, heikkouksien poistamista ja uhkien kääntämistä mahdollisuuksiksi.

12) Parhaiten kehittämistoimet ja uudet innovaatiot syntyvät työpaikan erialisissa työryhmissä ja tiimeissä, tavallisesti osana linjaorganisaation normaalia toimintaa. Ympäristönsuojelun, työterveyshuollon ja työsuojelun asiantuntemusta käytetään hyväksi.

13) Ekotehokkuuden parantamisessa voidaan käyttää myös teollisen ekologian periaatteita. Teollisen ekologian tavoitteena on materiaalien kiertojen sulkeminen siten, että yhden tuotantovaiheen jätteet ja hukkalämpö voidaan hyödyntää muiden tuotteiden valmistuksessa.

14) Teollinen ekologia nojaa vanhaan saituuden periaatteeseen: mitään ei heitetä pois. Eri alojen yritykset muodostavat yhdessä paikallisen verkoston, joka pyrkii minimoimaan raaka-aineen ja energian kulutuksen sekä päästöjen ja jätteiden määrän.

15) Teollisella ekologialla ja ekotehokkuusajattelulla on paljon yhteistä. Merkittävin ero on se, että teollinen ekologia korostaa tuotosten eli lähinnä tuotantotoiminnassa syntyvien jätteiden käytön vähentämistä, ekotehokkuusajattelu puolestaan panosten eli tuotantoprosessiin käytettävien luonnonvarojen vähentämistä.


Ekotehokkuuden rinnalla on täten syytä puhua myös teollisesta ekologiasta. Listauksessa on selkeästi määriteltynä
ydinajatukset ekotehokkuuden ja teollisen ekologian päämääristä ja tavoitteista, eikä ajan hammas ole vähentänty esitettyjen tarpeiden tärkeyttä tai vaativuutta, vaan esitettyjen näkökohtien huomiointi on tullut osaksi LVI-suunnittelun arkea.

Vahvaconin viitokemalli perustuu matemaattisesti todistettuun systeemiin, jonka pohjana on viidentoista kertoma.
Välinen on tulkinnallinen ja sitä voidaan hyödyntää monimutkaisten kokonaisuuksien selkeyttämisessä, silloin kun yksityiskohtien viita hämmentää kokonaiskuvan saamista. Tärkeä vaihe tässä prosessissa on uussanoitus, eli tekstin tiivistäminen sanoiksi tai lauseeksi. Tällä tavoin menetellen saadaan esiin oleellinen sekä tulkintaproseduuri.

Ekotehokkuuden osatekijöiden kiteytys

1) ajan haaste cleantech
2) strateginen menestystekijä
3) uusiutuvat energiat
4) teknologia ja tuotekehitys
5) ekotehokkaat käytänteet
6) toimintatapa
7) resurssitehokkuus ja säästöt
8) tavoitteellisuus (Breeam, Leed, Green building…)
9) tehostamisalat
10) tehostamistoimet
11) Eko-SWOT
12) asiantuntemus
13) teollinen ekologia
14) kierrätys ja hyötykäyttö
15) intensiteettipyrkimys (ekotehokkuus).

Viime mainittu tekijä on tämän tekstin fokus ja aihe. Kuten Vahvaconin toiminnanhallintajärjestelmässä on luotsattu, käsitteeseen tulee sisältää sekä vaikuttavuus että tehokkuus (efficiency & effectiveness). Suomeksi tehokkuus ei erottele näitä kahta, mutta Rissan tekstissä nämä kaksi nähdään integroituvina, yhdistyvinä toimintatapoina, jossa hyötysuhdetta parannetaan kierrätyksellä ja jätteiden hyötykäytöllä,  jossa lauhdevedet ja muu lämmöntuotannon hukka saatetaan kierrättämällä hyötykäyttöön.  Teollisessa ekologiassa pyritään luonnonvarojen säästämiseen periaatteella vähemmästä enemmän mm. uusien laitteiden ja materiaalien avulla.

Systeeminen ekotehokkuus

Listaukset sinänsä ovat vain apukeinoja asiantuntemuksen syventävässä prosessissa. Mikään listaus ei voi kertoa kaikkia muunnelmavaihtoehtoja. Systeemisyys muodostuu vaikutussuhteiden ymmärtämisestä. Viitokkeella voi
tehokkaasti mallintaa ekotehokkuusajattelua luokittelemalla saadut tekijät merkityslajeiksi. Sulkuihin on laitettu vertailun vuoksi menetelmän menestystekijäosiot analogisen vertailun mahdollistamiseksi ja merkitysten testaamisen vuoksi.

1) ajan haaste cleantech = XIII tiedostaminen (T&K)
2) strateginen menestystekijä = VIII ilmiöinti (Jatkuvuus)
3) uusiutuvat energiat = X kehitys (Brändäys)
4) teknologia ja tuotekehitys = V tietotaito ( Valppaus)
5) ekotehokkaat käytänteet = IX uskomukset (Dynaamisuus)
6) toimintatapa = IV lausumat ( Konsultaatio)
7) resurssitehokkuus ja säästöt = II siirtymä (prosessi)
8) tavoitteellisuus (Breeam, Leed, Green building…) = III merkkiverkko (laatupisteet)
9) tehostamisalat = XI erehdykset (winwin)
10) tehostamistoimet = VI tietämättömyys (flow)
11) Eko-SWOT = XV rajat (strategia)
12) asiantuntemus = I yleisyys (perustamisprosessi)
13) teollinen ekologia = XII todellisuudentaju ( ketteryys)
14) kierrätys ja hyötykäyttö = VII sooloilu (vastuunkanto)
15) intensiteettipyrkimys (ekotehokkuus) = XIV alitajunta (tiedostamisprosessi).

Kaavio.  Ekotehokkuuden ja teollisen ekologian systeeminen vuorovaikutuskenttä. Listauksessa on periaatetasolla muodostettu ekoviitoke.

Kaavio auttaa mieltämään erilaisia käytänteitä ja tapoja käsitellä. 
Esimerkiksi LVI-suunnittelun aloista korostuvat kohdan kymmenen osatekijöistä  sivutuotteiden hyödyntäminen

Yritysten ekotehokkuustoiminnalle voidaan asettaa neljä kokonaisvaltaista tavoitetta:
- sivutuotteiden ja jätteiden hyödyntäminen
- uudet ja aiempaa kestävämmät tuotteet


Aasiantuntijamme kertovat mielellään,  mitä ekotehokkaat ratkaisut käytännössä ovat kulloisessakin kohteessa.

Lähde.  Kari Rissa. Ekotehokkuus – enemmän vähemmästä, Ympäristöministeriö. Edita 2001

 

Vahvacon Oy
Imalankatu 2 C, 00240 Helsinki Finland
Puh. +358 10 277 4040
www.vahvacon.fi